Levoton kaupunki

Aurinkoiset päivät ja helle tuli kuin sormia napsauttamalla - nopeasti ja varoittamatta. On kuin kevät olisi jäämässä kokonaan väliin ja tilalle tulossa vain yksi vuodenaika: on/off talvi. En tohdi valittaa, sillä näillä näkymin tästä on tulossa erinomaisen kaunis kesä.




Myös Perno tuntuu heränneen kesään vauhdilla. Kävin launtai-illan kunniaksi ulkoilemassa Ankkurikylänkadun ja Finnyardsin välisessä metsikössä. Ilma oli tyyni ja lämmin, eikä maisemissakaan varsinaisesti ollut valittamisen varaa - paljon betonia ja auringonlasku. Törmäsin myös erään taloyhtiön takapihalla pidettyihin grillijuhliin, jota säesti pihalle kannettu viihdekeskus subwoofereineen, sekä toverilliset karjahdukset venäjäksi.




Seurailin pellonreunoja pitkin kulkevia polkuja, jotka poikkesivat välillä syvemmälle metsään ja taas takaisin taloyhtiöiden pihoille, parkkipaikoille ja teille. Valkovuokkoja oli aivan joka puolella valtavina ryppäinä, enkä voinut olla hämmästelemättä, kuinka vähän niitä näkyi teiden varsilta metsiin tihrustellessa. En ollut aiemmin kiinnittänyt niihin paljoa huomiota ja vasta täällä, syvemmällä metsässä, puiden varjossa alkoi valkoiset laineet lyödä silmän kantamattomiin. Uskomattoman kaunista.



Kotiinpäin kävellessäni kuulin vielä grilliseurueen tyytyväistä karjahtelua. Kesä on siis tullut...