Svein Ulvund

Törmäsin televisiota tuijotellessa norjalaisen amatöörivalokuvaajan hämmästyttäviin tuotoksiin. Svein Ulvund on rautatietyöläinen, joka kuljettaa kameraansa mukana kaikkialle. Töitä tehdään usein ääriolosuhteissa, vuoristoisilla rataosuuksilla jään ja lumen armoilla. Kuvat antavat erinomaisen mahdollisuuden nähdä todella erilaista arkea.

Mies on lisäksi erikoistunut oman kuntansa (Voss) maisema- ja tapahtumakuviin. Vuorien keskellä riittää kuvattavaa ja olen hieman (hyvin) kateellinen. Respect.

www.vossnow.net

Ei ota loppuakseen

Yritys on kova saada blogia henkiin. Omien sivujen päivitys on myöhästynyt runsaasti, mutta niillekin on tarkoitus tehdä jotain. Painotusero jatkossa on ipanoiden ja arkielämän jutut + kuvat kotisivuilla, valokuvaus ja funtsinnat mobiilin kautta tälle blogille. En lupaa, että jako pysyy, mutta yritys on kova.

Maailmaan on ilmestynyt jälleen valoa kun aurinko on alkanut paistaa. Pakkasen ja lumen peittämä maa on suorastaan shokissa. Työpaikan lasinen katto on toiminut tänään jäälauttojen kisastudiona. Odotan kauhulla koska stopparit pettää ja jäät syöksyy jonkun epäonnisen ohikulkijan päälle... Tai lasista läpi omaan niskaan.

Ilkeintä kaikessa on auringon piirtämät maisemat, jotka ovat arkisimmillaankin henkeäsalpaavia lähes kaikkialla. Tästä on hyvää vauhtia muodostumassa valitusblogi, miten kamera on aina eri paikassa kuin minä ja minä eri paikassa kuin maisemat.

Langaton elämä

Kovin uhosin, etten Nokiaan enää sekaannu, mutta sekaannuin kuitenkin. Totesin elämän olevan sittenkin helpompaa, jos kaikki taloudesta löytyvät laturit ja kaapelit käyvät yksiin uuden kalikan kanssa. Ja kyllä, elämä on helpompaa kun ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan.

Applen puhelintuotteet ovat Suomessa visusti ison punaisen operaattorin alla, eikä muutosta ole näkyvissä. Vielä. Annas olla, jos laitteita alkaa saada muualtakin (järkevimmin hinnoin). Helppo elämä muuttuu.

Ajoin tänään töihin pitkästä aikaa Raision kautta. Viimeöinen pakkanen oli värjännyt puut puhtaan valkoisiksi taideteoksiksi. Koko kaupunki oli muuttunut walk-through näyttelyksi, jonka varrella käveli paksuihin pukuihin topattuja, persoonattomia ihmisiä.

Kamera kotona, kohteet suoraan silmien edessä. Niin se vain menee.

Vaikea alkaa

Harharetkiä kuviin ja pimeän tuolle puolen.

Sydäntalven ajatukset kääntyvät jatkuvan pimeyden keskellä arjen harmauteen ja kaamokseen, eikä pelastusta näy. Kuvat tuovat valoa ajatuksiin ja valoa on luotava keinoin kaikin, jos mielii pimeässä luovia.