Tästä levottomasta kaupunginosasta löytyy paljon mielenkiintoisia alueita, joista perusturkulaisilla ei välttämättä ole edes lähtötason tietämystä (saati kiinnostusta). Monelle Perno on yhtäkuin Turun Kallio, Detroit, Bronx tai *lisää tähän vapaavalintainen pahamaineinen kaupunki / kaupunginosa*. Moni voi olla myös aavistuksen oikeassa, mutta tällaisen kaupunkilaisjuntin näkökulmasta Pernosta löytyy myös paljon luonnonläheisiä, historiallisia ja ei-niin-tavanomaisia kohteita.
Paakarlan kalliot nousevat koko kaupunginosan kerrostalojen ylle ja niiden huipulta löytyy myös historiallisesti merkittävä Pansion lentomajakka. Poikkesin lumipeitteisille rinteille läheiseltä kävelytieltä ja kaikki sujui hyvin ensimmäisten parin kymmenen metrin ajan. Kun lunta alkoi olla polven syvyydeltä, havaitsin matkalla mukana olevan varustuksen vähintäänkin (naurettavan, hah-haa) puutteelliseksi. Mukana olisi tarvittu vain sukset / lumikengät, vedenkestävä vaatetus (ei farkut ja talvibootsit), jäähakku, kiipeilyköyttä, juotavaa ja niin edelleen. Jouduin rehellisesti sanoen pitämään kaksi taukoa viiden metrin matkalla, jotta sain kiskottua itseni ylös uppohangesta ja jatkettua matkaa. Uskomatonta!
Räpiköintini tuotti lopulta tulosta ja löysin tallattua polkua, jota peitti vain ohut lumikerros. Pystyin seuraamaan polkua huomattavasti pienemmällä vaivalla kuin rinteeseen kiivetessäni. Liikenteen äänet eivät enää kuuluneet niin selkeästi ja hetkittäin lumen vuoraamassa metsässä oli täysin hiljaista. Maisemat onnistuivat säväyttämään kuten ennenkin - kallioiden päältä näkee kauas aina Artukaisten yli Turkuun, sekä Pansion puolella sijaitsevaan öljysatamaan.
Majesteettinen lentomajakka näkyi jo kaukaa puiden latvojen yläpuolella metsässä vaellellessani. Betoninen rakennus seisoi ylväänä ja massiivisena kallioiden korkeimmalla paikalla, kaiken kokeneena ja nähneenä. Tuntuu uskomattomalta, että majakka rakennettiin 1935 ja se on säilynyt lähes vahingoittumattomana läpi Toisen Maailmansodan, Talvi- ja Jatkosodan, vuosikymmenien talvimyrskyjen, sekä pakkasten ja sääolosuhteiden rasituksessa aina näihin päiviin saakka. On sääli, ettei majakalle ole enää mitään oikeaa käyttöä, eikä sitä vaalita millään tavalla.
"Perno hood" -graffitien peittämä ja roskan täyttämä monoliitti on yksinäinen ja unohdettu muistutus menneiltä ajoilta.
