Ei tietä, ei poikkeuksia

Kolmekymppiä napsahtaa täyteen alle viikon päästä ja vastaanotto allekirjoittaneen hartioiden välissä on ollut varsin ristiriitaista. En pode ikäkriisiä, vaikka heitän siitä jatkuvasti huumoria kavereille, tutuille, työkavereille, asiakkaille, ohikulkijoille... ilmeisesti kaikille. Kukaan ei naura, enkä taida enää minäkään, mutta huonot vitsit ovatkin enemmän tai vähemmän keino sivuuttaa koko aihe.



Syntymäpäivien viettäminen on aiempina vuosina ollut enemmän tai vähemmän big no-no. Olenpa viettänyt suurimman osan niistä ihan töissäkin ja ylipäätään juhlien järjestäminen vain itseään ja ikääntymistä varten on vieras ajatus. Nyt kolmekymppisten ovella tuntuu ensimmäistä kertaa, että päivälle todella pitäisi keksiä jotain arjesta poikkeavaa. Jotain, mitä aiempina syntymäpäivinä ei vielä ole tullut tehtyä.



Varmaa on kuitenkin, että tätäkään merkkipäivää ei tarvitse ajatella kuin tämän yhden ainoan kerran. Jospa sitä juhlistaisi vähintään edes siitä syystä.