Ykkösestä

Hieman yli kaksi vuotta sitten ostin Canonin ensimmäisen digitaalisen ykkössarjalaisen, joka oli tuolloin jo reilut seitsemän vuotta vanha kamera. Laite oli pitkän etsinnän tulos ja löytämäni yksilö oli ikäisekseen siistissä kunnossa. Muut vastaantulleet romut tuntuivat olevan renkaiden jälkiä vailla valmiita - enemmän tai vähemmän loppuun kulutettuja - ja se on paljon kulumista kun puhutaan rungoista, jotka on suunniteltu kestämään kovaa käsittelyä.



Ammuin ensimmäiset kuvat kyseisellä kameralla heti seuraavana aamuna. Ensimmäinen kortille tallentunut kuva oli esikoisen mobilesta.

Olin alunperin ajatellut käyttää kahta kameraa, mutta päädyin pian käyttämään pelkkää 1D:tä kaikissa tilanteissa. Valinta oli oikeastaan tehty jo kun sain kameran ensimmäistä kertaa käsiini. Tuo vanha, painava ja kömpelön näköinen kamera pystyi tallentamaan hetkiä sellaisella nopeudella ja tarkkuudella, joka sai kaikki aiemmin käyttämäni kamerat kalpenemaan. Laite oli kuin luotu ihmiskäden jatkeeksi, kuvaajan näkyjä vangitsemaan.