Jos on nähnyt Terry Gilliamin 12 Apinaa, tietää jo paljon La Jetée:sta. Markerin lyhytelokuva toimi inspiraationa Gilliamin kulttisuosioon nousseelle apinaelokuvalle. Kummassakin elokuvassa synkästä tulevaisuudesta lähetetään ihminen menneisyyteen keräämään tietoa ja auttamaan tulevaisuuden ahdinkoon joutuneita ihmisiä. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja päähenkilö saa surmansa kohtalon kieron ympyrän sulkeutuessa.
Merkittävin ero näiden kahden mestariohjaajien elokuvien välillä on juonivivahteiden ja vuosikymmenien kuvausteknologian lisäksi La Jetéen toteutus, joka nojaa pelkkiin still-kuviin. Elokuva koostuu sadoista mustavalkoisista valokuvista, joita vieritetään ruudulle kertojan monotonisen äänen säestyksellä. Korkeakontrastiset valokuvat ja mustaakin mustempi juoni tekevät elokuvasta sydäntäsärkevän, synkän ja kiehtovan. Tarinaan jää kiinni, se herättää ajatuksia ja elokuva on pakko katsoa loppuun.
"They are without memories, without plans. Time builds itself painlessly around them. Their only landmarks are the flavor of the moment they are living and the markings on the walls."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti